Monesti aikuinen vahvistaa tahtomattaan lapsen haastavaa käytöstä huomioimalla sitä negatiivisesti. Aikuiset saattavat varoitella, huutaa, käskeä, valitella ja kerrata lapsen virheitä ääneen, mikä lisää lapsen epämukavuutta tilanteessa. Negatiivinen huomio lisää lapsen haastavaa käytöstä, koska lapsi kokee itsensä huonoksi ja hämmentyneeksi, sulkee korvansa aikuisen ohjeilta ja saattaa kiukustua tai kapinoida. Aikuisen antama negatiivinen huomio ei auta lasta toimimaan oikein. Jos lapsi saa negatiivista huomiota jatkuvasti, hän menettää yhteyttään aikuiseen sekä luottamustaan siihen, että aikuinen auttaa ja ymmärtää. Mikä sitten avuksi?
1) Lisää myönteistä huomiota
Aikuisen on hyvin tärkeää lisätä lapsen myönteistä huomioimista eri tilanteissa. Hän voi osoittaa puheellaan ja äänensävyllään, että lapsi on hyvä lapsi ja ilonaihe aikuiselle. Nähdessään lapsen hän voi hymyillä ja kertoa ääneen, että kiva nähdä sinut. Lapselle on tärkeää kertoa, että hän on hyvä, suloinen ja ihana lapsi ja aikuinen on iloinen hänen olemassaolostaan. Aikuinen voi myös heti huomatessaan hyvää, toivottua käytöstä tai pieniä liikahduksia sen suuntaan (esimerkiksi, että lapsi kuuntelee hetken ajan) kehua ja kiittää niistä. Muutoksen ei tarvitse olla suuri vaan pieni aikomus ja yritys ansaitsee aina myönteisen huomion!
2) Lisää ohjeistusta ja kannustusta
Aikuisen on hyvä huomata ja ymmärtää, että kieltäminen ei auta lasta toimimaan oikein. Lapsi tarvitsee joskus aikuisen mielestä helpoiltakin tuntuvissa asioissa apua ja ohjeistusta, vaikkapa ohjeita siitä, mistä lapsi voi aloittaa. Aikuinen voi pilkkoa tehtäviä asioita palasiin: mitä tehdään ensin ja sitten kiittää, kun tämä vaihe on tehty. Sitten voidaan etsiä tsemppiä seuraavaan vaiheeseen. Näin voidaan ohjeistaen palastella vaikka läksyjen tekemistä tai huoneen siivoamista.: ”Kerää ensin pehmolelut tähän koppaan. Kiitos, hyvin tehty! Nyt kerää paperinpalaset roskakoriin. Hieno juttu, menipä se nopsaan, huomaatkos. Kiitos. Nyt pääsetkin lähtemään ulos.”
3) Lisää lapsen aitoa kuuntelemista
Ota vastaan se kaikki, mitä lapsi sanoo, vaikka se olisi omasta näkökulmastasi epätoivottua. Jos lapsi sanoo, ettei huvita, voit toistaa hänen sanansa ja sanoa, että harmi juttu, että sinusta tuntuu nyt siltä, ettei huvita mikään. Sitten voit sanoa ääneen, että nyt asia pitäisi kuitenkin saada eteenpäin. Voitte yhdessä miettiä ratkaisuja. Mikä helpottaisi? Mikä auttaisi? Mikä olisi pienenpieni juttu, jonka voisitte kuitenkin nyt tehdä? Tämä viestii lapselle, että hänen tunteensa saavat olla sellaisia kuin ovat ja näin hän on alttiimpi palaamaan takaisin yhteistyöhön. Aikuinen pitää myönteisyyden ja tekemisen ovea raollaan, kunnes lapsi on valmis astumaan siitä.
Lue lisää vinkkejä lapsen kohtaamiseen ja haastavien tilanteiden myönteiseen ratkaisemiseen Näe sydämellä – luo arvostava yhteys lapseen –kirjasta! tai tilaa ratkaisukeskeinen koulutus.
Teksti: Kirsi Saukkola ja Taina Laane
