Ajatus toivosta ja toiveikkuudesta on ratkaisukeskeisyyden ytimessä. Kun muutamme ongelman tavoitteeksi, puheemme ja ajattelumme muuttuu ja herättää itsessämme myönteisiä mielikuvia. Samalla myös toivo herää ja saa usein epätoivoin ja turhautumisen väistymään. Ehkä voimmekin tehdä jotain? Ehkä voimmekin aloittaa jostakin, vaikka jostakin pienestä ja rakentaa asioita pala palalta paremmiksi. Toivo on jokaisen muutoksen ydinaines – ilman toivoa, edes pienenpientä sellaista, emme lähde toimimaan. Toivo itsessään ei tietysti vielä tee koko työtä, mutta sen merkitystä prosessin liikuttajana ei voi aliarvioida. Toivo on myös myönteinen tunnekokemus, jolla itsessään on tutkitusti hyviä vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiimme. Toivon tukeminen siis kannattaa.
Ajatukset heijastuvat vuorovaikutuksessamme
Ratkaisukeskeinen ote on toimiva muutoksen ja yhteistyön luoja, sillä se saa toivon viriämään. Ratkaisukeskeisesti työskentelevä valmentaja, opettaja tai muu ammattilainen kannattelee toivoa sanoillaan ja olemuksellaan: jos ajatuksissamme on aito toivo ja itse uskomme, että myönteinen muutos on mahdollinen, tämä ajattelu heijastuu katseestamme, sanoistamme ja sanattomasta viestinnästämme. Arkikielellä puhutaan usein ”myönteisestä energiasta” – se tarttuu ja tuo tekemiseen intoa ja uskoa.
Omaan ajattelutapaan voi vaikuttaa
Koulutyössä ja lasten kanssa voi miettiä, millainen viesti opettajalta lähtee luokkayhteisössä. Onko lähtökohta toiveikas – kaikki voivat oppia ja osata, kaikki tekevät parhaansa niillä edellytyksillä, joita heillä juuri tänään on. Päivittäin vireys ja tunteet voivat muuttua hetkestä toiseen, on hyviä ja huonoja päiviä, mutta toivon pitäminen ajatuksissa on tärkeää, sillä se heijastuu vuorovaikutukseen ja vähitellen myös siihen, mitä oppilaat uskovat itsestään ja mahdollisuuksistaan.
Omaan ajattelutapaan voi vaikuttaa, sitä voi tietoisesti muuttaa. Mahdollisuuksien näkeminen, hyvän näkeminen, edistyksen ja yrittämisen näkeminen on tietoinen valinta, joka ylläpitää toivoa. Arvostavassa asenteessa elää toiveikkuus.
Toivoa ylläpitäviä tapoja työskentelyyn lasten ja nuorten kanssa:
- Kerrataan ja huomataan yhdessä keskustellen aiempaa edistystä
- Pilkotaan tavoitteita yhdessä keskustellen niin pieniin palasiin, että niiden saavuttaminen on helpompaa ja mahdollista jo ”nähdä”
- Puhutaan hyvästä tulevaisuudenkuvasta, kuvaillaan sitä yksityiskohtaisesti
- Mietitään, miten hyvä tulevaisuudenkuva ehkä jo osin toteutuu pienissä hetkissä
- Vältetään mitätöintiä ja epäonnistumisen kertaamista tai alleviivaamista
Teksti: Kirsi Saukkola
Kirsi Saukkola on psykiatrinen sairaanhoitaja ja ratkaisukeskeinen valmentaja ja ADHD-asiantuntija. Blogissaan hän kirjoittaa ratkaisukeskeisyydestä ja sen sovelluksista mm. koulutyössä.
